Fishmarket

Jussi halusi viikolla illalliselle Fishmarket’iin ja se olikin todella hyvä valinta. Pöytä saatiin ilman varausta ja se oli sama kuin muillakin kerroilla! Eli meille on muodostunut vakiopöytä aivan ilman omaa panostusta.

Söin aluksi kuorrutettua kampasimpukkaa ja lumirapusalaattia. Se oli todella herkullista, paljon makuja. Kuorrutus oli täyteläinen ja salaatti raikas. Jussi valitsi perinteisen Toast Skagen’in. Se oli myös hyvin onnistunut, majoneesin maku oli kaukana valmismajoneesin tiukkuudesta.

Otimme molemmat pääruoaksi paahdettua merikrottia, appelsiinirisottoa ja punaviinikastiketta. Epäeettistä, mutta ei voitu vastustaa kiusausta. (Merikrotti on syvänmeren kala, jonka kantaa on vaikea arvioida. Siksi sen lukumäärä saattaa romahtaa yllättäen, eikä merikrotin käyttöä ravinnoksi siis suositella.) Merikrotin maku muistuttaa paljon hummeria, se on todella herkullista. Appelsiinirisotto oli erittäin raikasta ja maukasta, pitää muistaa tehdä kotonakin kalan seuraksi. Punaviinikastikeeseen suhtauduin vähän epäillen, mutta se oli hyvin makeaa ja kondensoitunutta ja sopi annokseen hienosti.

Jälkiruokaa emme tälläkään kertaa nauttineet.

Ravintola Timbaali, Porvoo

Kesäloman avoautoretki suunnattiin Porvooseen. Lähtiessämme oli pilvistä, mutta heti sen jälkeen taivas alkoi kirkastua ja tuli aivan loistava avoautoiluhelle! Lounasta nautimme ravintola Timbaalissa, joka on vanha tuttavuus ja hyväksi havaittu. Ravintola oli lounasaikaan aivan täynnä, mikä johti siihen, että seuralainen sai väärän annoksen. Ravintola olisi ilman muuta korjannut virheen, mutta totesimme, että annos on varmaan ihan hyvä kuten muutkin annokset Timbaalissa, joten se hyväksyttiin.

Nautin alkuun kotiloetanoita ankanmaksavoissa, koska ankanmaksavoi kuulosti mielenkiintoiselta. Se sopikin todella hyvin etanoihin. Voita ei todellakaan oltu säästelty!

Pääruoaksi valitsin paistettua nieriää, timjamivoissa paistettuja gnoccheja ja parsaa. Annosvalinta meni oikeastaan tuon parsan perusteella, joten sitä olisi voinut olla enemmänkin kuin mitä annoksessa oli.

Kuvassa seuralaisen ’väärä’ annos: pariloitua siikaa, sitruunalla maustettua perunapyreetä ja karamellisoitua fenkolia. Ainakin oli kaunis annos (ja parsaakin enemmän kuin minulla!) :)

CD uusi maistelumenu

Sähköpostiin tuli tarjous uudesta maistelumenusta. Tietysti otimme tarjouksen vastaan. Siitä tuli loistava reilun kuuden tunnin illallinen.

Oli hienoa, että sali oli täynnä ja yllättävästi suurin osa asiakkaista näytti olevan paikalla omalla rahalla. Ruokakulttuuriin ollaan siis valmiita panostamaan. Sali tekee vieläkin vaikutuksen. Ei liikaa ei liian vähän. Hyvin elegattia.

Ilta alkoi Ruinartin shamppanjalla. Sen viereen tuotiin pieni foliopussi, jossa oli erilaisia juuteslastuja. Niiden kanssa tarjottiin kolme erilaista dippiä, ruskistettua voita, tilliä, savua. Siitä jatkettiin suklaalla päällystettyihin hanhenmaksatikkareihin. Tikkari suli suussa tyylikkäästi; ensin suklaa ja sitten maksa. Siirryttiin päivitettyyn klassikkon, friteerattua ankannahkaa. Sen päällä oli kanelia ja sokeria. Olisin voinut vannoa syöväni korvapuustia! Lähes läpinäkyvä tattipizza päätti snaksit

Siirryimme keittiön tervehdyksiin. Aluksi saimme kolme pientä ruokaa. Jäätelötöttörö oli tehty turskasta ja perunasta. Canneloni juustosta ja kinkusta. Pyykkipojalla kiinnitetty rulla sisälsi näkkileipää ja revittyä vasikkaa. Puhtaita makuja, jossa esillepano sisälsi yllätyksen. Toisena teemana oli parsa. Valkoista parsaa, parsajäätelöä, parsalientä ja sitruslunta. Sitruslumi toimi kuin kevyt hollandese-kastike, toi tarvittavaa happoa annokseen. Hyvin, hyvin hienostunutta.

Oli ensimmäisen eturuuan aika. Japanilaisottain pikkelöityjä kasviksia ja tryffelipyreetä. Todella onnistunut kombinaatio, jossa maut ja tekstuurit toimivat upeasti yhteen. Tällaista kasvisruokaa lisää!

Seuraavaksi saimme tartaletin kuningastaskuravusta. Se tarjottiin pöydän ääressä nestemäisessä typessä keitetyn salaatin kera. Jokseenkin teatraalista. Lautasella oli myös merileväkaviaaria, katkarapu sipsi ja yrttidressing sekä naurisjäätelöä. Tässäkään ruuassa  ei oltu jääty pohtimaan vain makuja vaan tekstuurit ja komponenttien erilaiset lämpötilat tekivät huolitellun vaikutuksen.

Perinteistä ankanmaksa-annosta oli hieman päivitetty. Se oli saanut nyt seurakseen raparperigelen, -jäätelön ja -vaahdon. Pöydässä annoksen päälle raastettiin jäistä ankanmaksaa. Lisää teatteria! Tästä pidämme!


Jatkuu...

Uusi Kilta, Naantali

Naantalin musiikkijuhlat on must! Ennen konserttia vahvistimme itseämme ravintola Uusi Killassa Naantalin vierasvenesatamassa. Aurinkoisena iltana tuntui, että maisema varasti päähuomion aterialta.



Aluksi joimme suositellut drinkit, minun drinkkini nimi oli pilkku. Alkuruoaksi otimme parsaa, koska sitä ei taas kohta saa. Lisukkeena oli perinteinen hollandaise. Pääruoaksi söin saaristolaista, hyvin kermaista kalakeittoa.

Hyvin toimi ja konserttikin oli mainio, vaikka pääesiintyjä Camilla Nylund ei voinutkaan allergialtaan laulaa. Häntä korvaamassa oli Johanna Rusanen-Kartano. Varmasti haastava paikka, koska moni oli varmasti valinnut konsertin päästäkseen katsomaan harvoin Suomessa esiintyvää taiteilijaa. No, ammattitaitoinen esiintyjä selvisi tuosta tietysti ongelmitta.

Olo

'Jouduin' Ravintola Oloon lounaalle, kun pomon asiakas perui tulonsa viime metreillä. Sain oman asiakkaani (helposti) houkuteltua mukaan. Odotukseni olivat korkealla, mutta ruoka jopa ylitti ne! Suuri merkitys oli myös erittäin kauniilla esillepanolla.

Aluksi oli härän kieltä kahdella tavalla sekä persiljapyreetä. Pääruoaksi kuhaa tillikastikkeessa, risottoa ja fenkolia. Kuha oli erinomaista, pinta hyvin rapeaksi paahdettua ja vihreä annos oli hyvin houkutteleva. Joimme lasilliset suositeltua Rieslingiä ruoan kanssa (Riesling Le Kottabe 2009).

Jälkiruoka oli erikoisin. Kauniin kukka+tahna+kakku -asetelman viereen tarjoilija nosteli kattilasta 'alijäähtynyttä' jugurttimarjamysliä. Jugurtti höyrysi runsaasti kylmyyttään ja tarjoilija kehotti odottamaan hetken, jotta suu ei palellu. Tarjoilu oli kaiken kaikkiaan erittäin pätevää ja asiallista.

Lounaan lopuksi seuralaiseni totesi: 'Eipä tiedä se teidän tulonsa perunut asiakkaanne, mitä menetti!'

Parsaviikot alkoivat - Sasso

Vaan kyllä parsasta on jo ehdittykin haaveilla! Sassossa nautimme parsamenulta pääruoaksi paistettua siikaa, parsarisottoa ja tomaatti-shalottivinaigretteä. Siika oli hyvin paistettu ja vinaigrette onnistunut. Parsa teki risotosta raikkaan samalla kun parmesaani teki siitä täyteläisen. Alkuruoaksi valitsin antipastolautasen, Jussi otti tattikeittoa (ja söi myös puolet minun antipastostani..).

Sasso on valoisa ravintola suurine ikkunoineen. Kun ulkona vielä paistoi aurinko, oli todella keväistä!

Ravintola C

Wow! Paras lounas aikoihin! Olin käymässä Tampereella ja halusimme serkkuni kanssa nauttia vähän paremman lounaan. Serkkuni valitsi Ravintola C:n, jossa en itse ollut ennen käynnyt.Sali on kaunis, valoisa ja selkeä. Iloitsin, kun paikka oli melkein täynnä. Lounasmenun kolme ruokalajia vaihtuu viikoittain.

Alkuruoka oli valkosipulikeitto, jonka päällä on parmesaanisipsi, krutonkeja. Upea silkkinen koostumus ja mehevä, aavistuksen savuinen, valkosipulin aromi. Sipsi antoi struktuuria. Loistava alku!

Pääruoka oli talvinen. Kevyesti leivitettyä prässättyä lampaan niskaa, perunarösti ja pieniä vihreitä linssejä. Tämä ruoka vaatii tilkan punaviiniä päästääkseen oikeuksiinsa. Lampaan niska oli melko mieto ja pinnan rapeus oli hienossa balanssissa sisustan mehevyyden kanssa. Rapeus ja mehevyys oli ideana myös linsseissä ja perunaröstissä. Tämä kaikki olisi ollut liikaa kesäpäivänä, mutta sopi loistavasti kylmään aurinkoiseen talvipäivään.

Lopuksi oli paahdettua valkosuklaata, mustikkavaahtoa, mantelileivos ja vanilijakastiketta. Kaunista ja makujen loistava tasapaino. Neljä erilaista rakennetta ja neljä selvästi erottuvaa makua, jotka muodostivat herkullisen kombinaation.

Palvelu oli ystävällistä ja täsmällistä. Viini esiteltiin hyvin. Täällä oli todella mukava olla asiakkaana.

Tällaista lounasta ei 25:llä eurolla saa Helsingistä. Harmi! Jos vain olet Tampereella lounasaikaan, niin kipin kapin tänne!

Ravintola Lehtovaara

Juhlimme Jussin synttäreitä perinteisesti Lehtovaarassa. Ruokavalintammekin oli perinteinen eli Lehtovaaran Coeur de Filet Provencale. Se maistui yhtä maukkaalle kuin ennenkin. Annos tosin oli tällä kertaa niin iso, että emme jaksaneet kaikkea - yleensä viimeisetkin valkosipulit on raaputettu tarjoiluastiasta.

Alkuruokani oli myös todella onnistunut, graavattua kampasimpukkaa, mummon kurkkua ja tillimajoneesia. Ihanan vihreä annos ja se myös maistui vihreälle!


Jussi nautti aluksi yrttimarinoitua peuranpaistia, mustaherukkachutneyta ja sellerisalaattia. Alkuruokien kanssa joimme talon samppanjaa, Champagne Paul Goerg Blanc de Blancs Brut. Lihalle valittiin 2008 Grey Carmenere.

Edelleen perinteiden mukaisesti emme jaksaneet jälkiruokaa vaan piristimme itseämme espressolla ja Braastad konjakilla. Erinomainen sunnuntai-iltapäivä, joskin maisema Lehtovaaran terassilta on kesäisin paljon parempi!